Valtakunnalliset valintavaiheen urheilijakyselyt toimintaympäristöjen kehittämisen tukena – tietoa m
Valtakunnalliset valintavaiheen urheilijakyselyt toimintaympäristöjen kehittämisen tukena – tietoa monilajisuudesta, liikunnan ja urheilun määrästä, sekä urheiluvammoista
Urheiluakatemiaverkostossa on aloitettu järjestelmällinen tiedonkeruu urheilijakyselyiden avulla. Tässä tekstissä on koottuna tietoa koko urheilijakyselyiden kokonaisuudesta, sekä keskeisiä tunnuslukuja 2025 vuoden kyselytuloksista
Tarkasteltavia teemoja ovat olleet urheilijoiden hyvinvointi, elämäntavat, harjoittelu- ja liikuntamäärät, kehittymisen seuranta, kokemukset kaksoisurasta, urheiluvammat ja harrastuksen lopettamisajatukset. Yläkouluvaiheen valtakunnallinen urheilijakysely toteutettiin ensimmäistä kertaa keväällä 2024, toisen asteen kysely seurasi perässä alkuvuodesta 2025.
Työllä on kaksi tärkeää tavoitetta. Toisaalta tuottaa toimintaympäristöille ajankohtaista tietoa alueellisen toiminnan kehittämisen tueksi. Toisaalta kerryttää kattavasti valtakunnallista, vertailukelpoista tietoa koko maan valintavaiheen urheilijoiden arjesta.
Kyselyyn vastataan anonyyminä ja tulosten raportointi on automatisoitu tietosuoja-asiat huomioiden. Kyselyihin on vastannut tänä keväänä noin 4500 yläkouluvaiheen ja 1600 toisen asteen urheilijaa.
Urheilijakyselyn tuloksia urheilu- ja liikuntapainotteisista yläkouluista
Kyselyyn saatiin yhteensä hieman vajaat 3000 vastausta urheilu- ja liikuntapainotteisissa kouluissa olevilta urheilijoilta. Olympiakomitean yläkouluvaiheen ohjeistossa koulumalleja on jaettu erilaisten toiminnan toteutustapojen ja laatutekijöiden mukaan urheiluyläkouluihin, liikuntapainotteisiin yläkouluihin ja liikuntalähikouluihin. Vastauksista suurin osa tuli urheiluyläkouluista (76,6 %), mutta mukana oli myös vastauksia liikuntapainotteisista yläkouluista (18,8 %) ja liikuntalähikouluista (4,6%).
Nuorten urheilussa usein esillä oleva suhteellisen iän ilmiö näkyy myös urheilu- ja liikuntapainotteisten yläkoulujen oppilaiden vastauksissa. Oppilaista suurin osa oli syntynyt vuoden alkupuolella. Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana syntyneitä oli 29,7 %, toisena vuosineljänneksenä syntyneitä oli 26,4 %, kolmantena vuosineljänneksenä syntyneitä oli 24,3 % ja viimeisenä vuosineljänneksenä syntyneitä 19,6 %. Alkuvuodesta syntyneiden osuudet olivat pojilla hieman suurempia kuin tytöillä.
Oppilaista suurin osa (75 %) on yläkouluiässä keskittynyt yhteen lajiin, vaikka 79 % raportoikin aiemmin harrastaneensa kahta tai useampaa lajia urheiluseurassa. Kahta lajia ilmoitti harrastavansa 14,4 % ja kolmea tai useampaa lajia 3,9 % vastaajista. Oppilaista 6,7 % ilmoitti, ettei harrasta tällä hetkellä urheilua urheiluseurassa. Harrastetuimmat lajit yläkoulujen urheilu- ja liikuntapainotteisessa toiminnassa olivat tytöillä jalkapallo (19,6 %), yleisurheilu (9,8 %) ja telinevoimistelu (8,4 %). Poikien harrastamat lajit olivat selvästi painottuneet enemmän muutamiin isoihin lajeihin, kuten jääkiekkoon (34,3 %) ja jalkapalloon (33,7 %). Kolmanneksi isoin laji oli koripallo (7,8 %).
Tytöt ilmoittivat liikkuvansa ja urheilevansa keskimäärin n. 20 tuntia viikossa ja pojat 22,5 tuntia viikossa. Tytöt ilmoittivat harjoittelevansa valmentajajohtoisesti keskimäärin 10,4h ja pojat 9,4h tavallisena viikkona. Opettajan ohjaamaa liikuntaa, vapaa-ajan muuta liikuntaa ja omatoimista harjoittelua kertyi tytöille keskimäärin 9,6h ja pojille 13h tavallisena viikkona.
Suurin osa vastaajista ilmoitti osallistuvansa urheiluakatemian tai urheiluseuran aamuharjoituksiin yhden kerran viikossa (n. 39 %). Kahtena kertana viikossa aamuharjoituksiin osallistui noin neljäsosa (26 %) vastaajista. Kolmena kertana tai useammin (8 %).
Oppilaista 49 % ilmoitti urheiluvamman tai -vaivan haitanneen harjoittelua kuluneen lukuvuoden aikana. Eniten harjoittelua haitanneet vammat johtuivat oppilaiden vastausten perusteella useimmin rasituksesta (57 %) ja hieman harvemmin tapaturmista (33 %). Kymmenys (10 %) vamman ilmoittaneista eivät osanneet nimetä syytä omalle vammalle tai vaivalleen. Tytöt kärsivät kyselyn perusteella useammin urheiluvammoista tai -vaivoista kuin pojat ja heidän vammansa olivat useammin rasitusperäisiä. Tyypillisimmät vamma-alueet olivat sukupuolittain samat: polvi, nilkka tai jalkaterä ja alaselkä.
Valtakunnallisen Olympiakomitean koordinoiman urheiluyläkoulukokeilun (2017-2020) keskeisenä tavoitteena oli edistää urheilun ja koulunkäynnin yhdistämistä. Suurelta osin perustehtävässä näytetään onnistuneen, sillä noin 85 % vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämästä “Urheilun ja koulunkäynnin yhdistäminen onnistuu hyvin”.
Yläkoululeirityksen kysely
Yläkoululeiritykseen osallistuneista oppilaista kyselyyn vastasi yhteensä 1082 henkilöä. Näistä 40 % oli seitsemäsluokkalaisia, 35 % kahdeksasluokkalaisia ja 25 % yhdeksäsluokkalaisia. Samoin kuin urheiluyläkouluissa, myös leiritykseen osallistuvilla suhteellisen iän ilmiö on vastauksista havaittavissa, vaikkakaan ei yhtä voimakkaana, kuin koulumallissa. Tammi-maaliskuussa syntyneitä on vastaajista 27 % ja huhti-kesäkuussa 27 %, kun taas heinä-syyskuussa 24 % ja loka-joulukuussa 22 %. Vastauksia saatiin yhteensä kymmenen eri urheilu- ja liikuntaopiston leiriläisiltä.
Vastaajat edustivat yhteensä 33 eri lajia ja suurin osa (73%) ilmoitti harrastavansa vain yhtä lajia tällä hetkellä urheiluseurassa. Kahden lajin harrastajia oli 25% ja kolmea lajia tai useampaa vain 2%. Kokonaisliikuntamäärä vastaajilla oli keskimäärin 18h /viikko, josta ohjattua lajiharjoittelua tuli noin 8h. Yli 60% ilmoitti harrastaneensa ainakin tunnin liikuntaa viikon jokaisena päivänä ja suurimmalla osalla ohjattuja harjoituksia oli 3-4 kertaa viikossa.
Loukkaantumiset vaikuttavat olevan valitettavan yleisiä myös yläkoululeiriläisillä. Lähes 50 % ilmoitti urheiluvamman tai -vaivan haitanneen harjoittelua tai liikkumista kuluvan lukuvuoden aikana ja näistä yli 50 % oli rasitukseen liittyviä vammoja. Yleisimpiä vammoja olivat polvivammat (164 kpl), jonka jälkeen raportoitiin nilkka tai jalkavammat (109 kpl) ja kolmantena alaselkävammat (64 kpl). Yli 30 % ilmoitti vamman estäneen täysipainoisen harjoittelun tai liikunnan yli 2kk ajan.
Valtakunnallisen yläkoululeirityksen tavoitteena on antaa nuorille urheilijoille tukea urheilijaksi kasvamiseen sekä kehittää osallistujien osaamista monipuolisesti. Osallistujien mielestä tässä on onnistuttu erinomaisesti – motivaatio harjoitteluun on vastaajien mielestä kasvanut, sekä on koettu merkittävää hyötyä urheilijaksi kasvamisen taitojen oppimisessa. Vastaajat suosittelevat kautta linjan osallistumista lajitovereille ja ovat erittäin tyytyväisiä osallistumiseen.
Toisen asteen urheilijakysely
Toisen asteen kyselyn vajaasta 1600 vastauksesta noin 82 % oli urheilulukioista ja 18 % ammatillisista oppilaitoksista. Urheilevan opiskelijan arkipäivä on usein tasapainoilua aikataulujen kanssa. Kyselyssä kysyttyjen arkirutiinien osalta toisen asteen keskimääräinen vastaaja nukkui 8h, käytti älylaitteita viihdetarkoituksiin 3h 45min, harjoitteli 2h 45min ja opiskeli omatoimisesti yhden tunnin vuorokaudessa. Matkustamiseen harjoituspaikkojen, kodin ja koulun välillä kului keskimäärin 1h 15min vuorokautta kohden.
Sekä naiset että miehet ilmoittivat kokonaismääränä liikkuvansa ja urheilevansa keskimäärin n. 19 tuntia viikossa. Naisilla valmentajajohtoisen harjoittelun osuus oli keskimäärin aavistuksen suurempi kuin miehillä (12,5 vs. 12h/vko), kun taas miehillä omatoimisen harjoittelun osuus oli hieman suurempi (4 vs. 3,3h/vko). Omatoimista muuta liikuntaa molemmat raportoivat keskimäärin 3h/vko. Kaikista vastanneista suurimmat lajit olivat jalkapallo (n 269), jääkiekko (n 222) ja yleisurheilu (n 164). Harjoittelumäärissä oli luonnollisesti lajikohtaisia eroja. Muihin verrattuna suuremmat kokonaisharjoittelumäärät korostuivat erityisesti voimistelu- ja luistelulajeissa sekä golfissa.
Urheilijan hyvinvoinnin ja kehittymisen näkökulmasta on tärkeää, että pystytään harjoittelemaan terveenä. Vastaajista 51 % ilmoitti urheiluvamman tai –vaivan haitanneen harjoittelua kuluneen lukuvuoden aikana. Eniten harjoittelua haitanneet vammat johtuivat opiskelijoiden vastausten perusteella useimmin rasituksesta (55 %) ja hieman harvemmin tapaturmista (39 %). Seitsemän prosenttia vamman ilmoittaneista eivät osanneet nimetä syytä omalle vammalle tai vaivalleen. Naiset kärsivät kyselyn perusteella useammin urheiluvammoista tai -vaivoista kuin miehet ja heidän vammansa olivat huomattavasti useammin rasitusperäisiä, kuten yläkouluvaiheessakin. Tyypillisimmät vamma-alueet olivat sukupuolittain samat: alaselkä, nilkka ja polvi.
Urheiluakatemiajärjestelmän yhtenä ydintehtävänä on mahdollistaa tavoitteellisen harjoittelun ja opiskelun, eli kaksoisuran toteutuminen mahdollisimman hyvin. Vajaa 87 % vastaajista oli jokseenkin - tai täysin samaa mieltä väittämästä “Urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu kohdallani hyvin”. Noin 28 % lukiossa opiskelevista koki urheilemisen häiritsevän opiskelujen etenemistä, kun taas ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla vastaava osuus oli matalampi, noin 16 %. Kokemus opiskelujen häiritsevän urheilun etenemistä oli noin 22 %:lla lukiolaisista ja 18 %:lla ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista. Noin 20 % vastaajista kertoi harkinneensa viimeisen vuoden aikana tavoitteellisen urheilun lopettamista.
Urheilijakyselyjen tulevaisuus
Vaikka kyselyn lähtökohtana on ollut toimintaympäristöjen oma tiedolla johtaminen ja toimiminen, on samalla valtakunnalliselle akatemiaverkostolle kertynyt arvokasta tietoa suomalaisista valintavaiheen urheilijoista. Tähän mennessä valtakunnallisesta tiedosta on koostettu pari isompaa raporttia, jotka ovat tarkastelleet tuloksia alueittain, sukupuolittain ja lajiryhmittäin jaoteltuina. Valtakunnallisia tuloksia on ehditty avaamaan jo muutamissa valtakunnallisissa seminaareissa ja tapaamisissa, ja tulevaisuudessa ne tulevat varmasti luomaan entistä paremman selkänojan kaksoisuratyön valtakunnalliselle kehittämiselle ja päätöksenteolle.
Nykyisten urheilijakyselyiden etuna ovat helppo toistettavuus, käytettävyys ja kustannustehokkuus. Kyselyihin saadaan verkoston voimin vastauksia eri lajeista ja toimintaympäristöistä ja ne kuvaavat tätä kautta laajasti suomalaisen valintavaiheen urheilijoiden arkea ja kokemuksia. Tulevaisuudessa kyselyistä olisi myös mahdollista saada entistä paremmin tietoa urheilijapolun eri vaiheista ja ilmiöistä, jos vastaukset saataisiin kerättyä tunnistetiedoilla, esim. Suomisportin sportti-ID:tä käyttäen.
Kyselyt eivät vastaa kaikkiin tietotarpeisiin, mutta ne toimivat hyvin kaksoisuran kokonaiskuvan ja kehityskohteiden hahmottamisessa niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Parhaimmillaan nykyiset kyselyt tarjoavat myös hyviä syötteitä suunnitteilla tai meneillään oleville syvemmin urheilun ja urheilusuoritusten ytimiin pureutuville hankkeille.
